27.9.2026
Hangethen tapahtumassa tutustuimme keskiaikaiseen ruokakulttuuriin valmistamalla pottagea. Pottage on padassa pitkään haudutettava sakea keitto tai muhennos, jonka ainekset vaihtelivat vuodenajan ja saatavuuden mukaan. Pohjana käytettiin usein viljaa ja kasviksia, ja lihaa lisättiin mahdollisuuksien mukaan.
Meidän pottageemme valmistettiin naudanlihasta, ohrasta ja runsaasta määrästä kasviksia. Reseptiin olisi sopinut myös nauris, mutta sitä ei löytynyt kaupasta, joten käytimme lanttua. Pitkän haudutuksen aikana ohra saosti liemen täyteläiseksi ja liha muuttui mureaksi. Lopuksi lisätty vihreä kaali toi ruokaan väriä ja raikkautta.
Ainekset
- 400 g naudan palapaistia
- 2 dl kokonaisia ohrasuurimoita huuhdeltuna
- 2–3 sipulia
- 2–3 valkosipulinkynttä
- 2–3 porkkanaa
- lanttua
- noin puolikas pieni valkokaali
- vihreää kaalia
- noin 1,5 litraa vettä
- 3 annosta lihafondia
- 2–3 laakerinlehteä
- reilusti rouhittua mustapippuria
- voita tai öljyä paistamiseen
Pottageen sopivat hyvin myös keskiajalla tunnetut yrtit, kuten iiso eli hyssoppi, salvia, timjami, meirami, persilja ja lipstikka.
Valmistus
Ensin naudanlihakuutiot ruskistettiin padassa voissa tai öljyssä ja siirrettiin hetkeksi syrjään. Seuraavaksi padassa kuullotettiin hienonnetut sipulit ja murskatut valkosipulinkynnet.
Lihat palautettiin pataan, minkä jälkeen lisättiin laakerinlehdet ja mustapippuri. Mukaan laitettiin paloitellut porkkanat ja lanttu, suikaloitu valkokaali sekä huuhdotut ohrasuurimot. Päälle kaadettiin vesi ja lihafondi.
Pottage sai hautua kannen alla miedolla lämmöllä noin puolitoista–kaksi tuntia. Pataa oli tärkeää sekoittaa pohjaa myöten 15–20 minuutin välein, sillä ohra painuu helposti pohjalle ja voi palaa kiinni. Tarvittaessa joukkoon lisättiin vettä.
Kun liha oli mureaa ja ohra kypsää, joukkoon sekoitettiin hienonnettu vihreä kaali. Pottage sai hautua vielä noin kymmenen minuuttia ilman kantta. Lopuksi pata nostettiin liedeltä ja ruoan annettiin vetäytyä kannen alla ennen tarjoilua.
Lopputulos oli täyttävä, lämmittävä ja yllättävän makea. Makeus tuli todennäköisesti ennen kaikkea pitkään hautuneista sipuleista, porkkanasta, lantusta ja kaalista. Myös ohra toi ruokaan hieman pehmeää, luontaista makeutta. Yksinkertaisista raaka-aineista ja kärsivällisestä hauduttamisesta syntyi erinomainen ateria – aivan kuten vuosisatoja sitten.
Leave a Reply